Voi tätä häpeää! Huomaan, että en ole päivittänyt blogiani sitten marraskuun. Eipä ole oikein nykyaikaista touhua. Mutta mutta ja seli seli, todellakin  ikinä ei tunnu olevan aikaa siihen, mikä ei ole tulipalokiireistä. Perjantai-iltapäivä, kun ei enää pakollisia kokouksia ym ole tiedossa taitaa olla otollisin aika tälle blogin pidolle. Paljon on vettä virrannutkin Oulu-joessa tässä välissä.

Uutta Oulua ja uutta Oulun kirjastoakin tehdään jo täysillä. Meille on tulossa hieno aluekirjastomalli, jossa entisistä kunnankirjastoista (Haukipudas, Kiiminki, Oulunsalo) tulee aluekirjastoja ja myös pääkirjasto muuttaa muotoaan – pääkirjastosta tulee keskustan aluekirjasto. Se, mitä tämä kaikki käytännössä tarkoittaa, on vielä vaiheessa, mutta muutoksia tulee. Asiakkaille ei varmaan mitään kovin suurta näy heti alkuun ainakaan, mutta täällä työntekijöiden puolella se merkitsee työtehtävien uudelleen organsiointia, koko kirjaston hallinnollisen organsiaation uudelleen muotoilua jne. Asiakkaille tietysti tarjolla on entistä suurempi uuden Oulun kokoelma ja aineistokuljetukset lisääntyvät aina Oulunsalon etelärajalta sinne Yli-Iihin asti. Tavoitteena on, että kirjat kulkevat, eivät asiakkaat.  Tottakai kaikki uuden  Oulun 23 kirjastopistettä ovat asiakkaiden käytössä, mutta aineistoa myös kuljetetaan kirjaston puolesta, eli varaamansa kirjan tai levyn saa omaan kirjastopisteeseen kätevästi. Maksuja harmonisoidaan, käytäntöjä mietitään, kokouksia pidetään. Paljon on yhteen soviteltavaa. Mutta tähän asti ainakin kaikki on mennyt hyvässä hengessä ja voi jopa aistia innostusta uusien haasteiden edessä.  Hyvä siitä tulee.

Paitsi uutta Oulua niin on puuhattu myös valtakunnallisia Kirjastopäiviä. Oulu ei sitten olekaan niin kaukana muusta Suomesta kuin kuvitella saattaa, tähän kirjastoammattilaisten maan  suurimpaan konferenssiin on tulossa yli 700 osaalistujaa ympäri Suomen, myös ulkomaisia vieraita nähdään. Pääjärjestäjinä ovat Suomen Kirjastoseura ja Oulun kaupunginkirjasto. Olen jo pari painajaisuntakin nähnyt, joissa kaikki meni pieleen, mutta jospa ne olivat hyviä enneunia siinä mielessä, että kaikki onnistuukin nyt mainiosti. Teatteri ja kirjasto ovat täynnä kirjastoväkeä siis 8.-10.6.2011. Kirjastoväkeä ei nyt mitenkään tietenkään erota kaupunkikuvassa, vaikka eittämättä heitä jalkautuu sinnekin melkoinen määrä virallisen ohjelman jälkeen. Ei ole nykyajan kirjastotädeillä ja -sedillä enää kireää nutturaa eikä kävelypukua. Joku nuttura saattaa meidän miespuolisilta kirjastovirkailijoilta löytyä, mutta kävelypuvut ja sshh -asenne ovat jo onneksivähentymään päin. Kirjastolaisia saattaa illalla nähdä jopa laulamassa karaokea paikallisissa kuppiloissa, ja siellä luultavasti raikuu silloin kunnon hevimeininki.

Nykyisin useimmiten kirjastossa hiljaisuutta vaativat asiakkaat, ei kirjaston henkilökunta. Hiljaisuus on kirjastossa hyve, mutta ei siihen enää voida palata, että hiirenhiljaa luetaan nurkissa ja muu elämä on kiellettyä. Kirjastot ovat ihmisten kokoontumis-, opiskelu-, ryhmätyö-, kokous- ja oleskelupaikkoja, jossa ehdoton hiljaisuus ei voi enää toteutua. Säännöt toki kieltävät esim. kovaan ääneen kännykkään kailottamisen vaikkapa lehtisalissa, mutta eihän nyt muuallakaan ole korrektia omia perheasioita tai muita yksityisjuttuja kaikkien kuullen toitottaa. Kirjastossa on omat paikkansa rauhalliseen työskentelyyn ja jopa hiljaisuuteen, esimerkiksi pääkirjastossa 3. kerroksen opintosali. Siellä on jopa puhuminen ja eväiden syönti kielletty. Joissakin lähikirjastoissa lapset ja nuoret ovat heittäytyneet hieman hankaliksi menneen talven aikana, mutta keskustelu ja joissakin tapauksissa hieman kovemmat otteet alkavat tuottaa tulosta.  Kirjastoväki haluaa nuoria kirjastoon, toiveena tietysti sitten olisi, että he osaisivat siellä olla suurin piirtein ihmisiksi.

Kesälomaa odotellaan, musiikkielämyksiä laidasta laitaan on tiedossa ja sitä joka kesäistä taloremppaa. Kunhan koiravanhus vielä jaksaisi kulkea reippaasti lenkillä mukana tänä kesänä, alkaa pian 9-vuotiaalla vauhti selvästi hidastua.  Uimassa käydään ainakin ahkerasti Hiukkavaaran koirarannalla. Niin ja se tyttären kissa muuten toipui ennalleen siitä pahasta jalkakolarista, leikkaukset ja raudat olkanivelessä ja monet lääkärissäkäynnit tuottivat tulosta. Kiitos loistavan eläinkirurgian.

On aivan loistavaa olla palailemassa työmatkalta Rovaniemeltä Ouluun tällaisena kevätpäivänä, jolloin aurinko paistaa ja junan ikkunasta näkyy maisema, joka on päivässä muuttunut yhä keväisemmäksi. Lumien sulamisvettä on metsiköissä ja ilma on huikaisevan kirkas. Näin kirjoittelin 19.4. pari päivää eduskuntavaalien jälkeen.

Olo oli valoisa kuin uusilla kansanedustajilla. Voinee varmaan kenenkään pahastumatta siteerata isoa jytkyä jatkossa tilanteissa, jossa tulee yllätetyksi tai tapahtuu jotain todella suurta. Hetkellisesti tulee sellainen ison jytkyn olo myös Kaste-ohjelman kannalta.

Jotain todella tapahtunee myös sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämiselle, koska hallitusohjelma määrittelee isot linjat. Niihin sitten sovitetaan nyt laajalti kerätty eri toimijatahoilta saadun lausuntokierroksen tulos sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisen linjauksista. Me taas omalla pohjoisella alueellamme teemme omia linjauksia, jotka puolestaan sovitetaan valtakunnallisiin linjauksiin… no, kuulostaapa helpolta

Tosiasia on kuitenkin, että palvelurakenteet, -prosessit ja toimintatavat tarvitsevat uudistamista jatkossakin ja sosiaali- ja terveydenhuollolle tulee määritellä tuleville vuosille sellainen kehittämisen suunta, joka parhaiten vastaa jokaisen apua tai tukea tarvitsevan kansalaisen tai sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan tarpeisiin. Tähän tarvitaan kansalaisten osallisuutta, julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin, koulutus- ja tutkimuslaitosten sekä monien muiden tahojen välistä yhteistyötä.

Alueellisten johtoryhmien työ kuluneelta kehittämisohjelman kaudelta on päättynyt. Uusi peruspalveluministeri nimittää uuden aluejohtoryhmän todennäköisesti touko-kesäkuussa. Pohjois-Suomen alueella on aluejohtoryhmä työskennellyt erittäin hyvin ja verkostoitunut hienosti laajalla alueellamme toimimaan yhdessä alueemme väestön hyväksi. Siitä suurkiitos kaikille aluejohtoryhmän jäsenille ja varajäsenille. Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisen vienti eteenpäin tällä uudella ja myös tutkitusti hyväksi todetulla tavalla alueellista työllä on myös tulevaisuuden tavoite.

Valoisaa ja voimaannuttavaa kevättä toivottaen

Margit Päätalo, Alueellinen ohjelmapäällikkö, Kaste-ohjelma

.

.

Haukipudas, Kiiminki, Oulu, Oulunsalo ja Yli-Ii muodostavat yhdessä uuden Oulun vuonna 2013.

Yhdistysmishallitus kaipaa nyt kuntalaisilta esimerkkejä parhaista palveluista.

Kerro meille käytännön esimerkkejä kotikuntasi palveluista, jotka on hoidettu mielestäsi hyvin.

Kaikenkokoiset ajatukset ovat tärkeänä apuna päätöksentekijöille, joten osallistu rohkeasti.

Mielipiteiden kerääminen päättyi 23. kesäkuuta 2011.
Kiitos yhteistyöstä ja avusta kaikille osallistujille.

Hei kaikille, olen Pirkko, se netistä tuttu! Kaikki hiemankaan mediaa seuranneet ovat ehkä havainneet, että otsikoissa on ollut potilaskirjaston lakkauttamisasia muutamana viime päivänä. Taustat siihen, miksi kirjastoa esitettiin lakkautettavaksi on kerrottu kulttuurilautakunnan esityslistalla hyvinkin avoimesti ja perustellusti, mutta  paikallinen aviisimme ja muutkin tiedotusvälineet kertovat asian omin sanoin ja hieman lyhennettynä. Kun näitä lyhennettyjä, ehkä ei niin oleellisia asioita sisältäviä uutisia sitten kommentoivat kansalaiset keskustelufoorumeilla, on tulos mielenkiintoista luettavaa.

Minusta on tullut yhtäkkiä jotenkin ihan tuttu Pirkko, joka ei taida olla lukuihmisiä ja haluaa viedä sairailta kirjaston. Tämä on tätä päivää, ja toki me julkista valtaa ja rahaa käyttävät virkamiehet sen kestämme, mutta kieltää ei voi, etteikö se hieman saa sykettä nousemaan. Voin ainakin omalta osaltani sanoa, että perustelut OYS:n potilaskirjaston lakkauttamiselle olivat pitkään ja tarkkaan mietityt ja perustellut, mutta kukaan ei taida oikeasti olla edes kiinnostunut niistä.  Itse OYS vähiten. Kirjasto, kuten monet muutkin kaupungin hallintokunnat, elävät melko tiukkoja aikoja nimenomaan henkilöstön suhteen, ja siksi on  esimerkiksi jouduttu supistetamaan lähikirjastojen aukioloaikoja tänä syksynä. Siitäkin olen palautteeni saanut, jopa harvase päivä. Eihän asiakkaat tykkää, se on selvä, mutta henkilöstötilanne nyt vain on se, että lisää ei saada, työllisyysvaroin palkatut ovat lähes loppuneet ja toimipisteet ovat ennallaan tai jopa lisääntyvät. Päätökset uusien kirjastojen rakentamisesta on tehty ennen lamaa, joka sitten leikkasi esim. Ritaharjusta lisähenkilöstön kokonaan pois. Piti ottaa entisistä ja samalla pyörittää kaikki muutkin yksiköt ennallaan.

 Selityksen makua, sanoisi joku varmaan tähänkin, mutta toisaalta kuka oikeasti tietää, mitä esimerkiksi kirjaston työtehtäviin kuuluu, kun se “näkyvä osa” on vain palvelutiskillä vastaan tuleva työ -  lainaus, palautus, neuvonta ym. Taustatyötä siihen, että aineisto saadaan asiakkaille lainattavaksi, lehdet luettavaksi tai tapahtuma järjestettyä tehdään todella paljon. Meidän kirjastoväen on varmasti itsekin syytä miettiä, miten saamme työmme näkyväksi ja miten tulla täältä ylevän “sivistyksen ja kulttuuriperinnön” levittäjän roolista hieman lähemmäksi asiakasta.

Mutta vielä näihin lakkauttamisiin. Emme me virkamiehet kiusallamme näitä esityksiä tee. Kyllä minä haluaisin säilyttää kaikki kirjastot, niin lähi-, potilas- kuin pääkirjastotkin, mutta tilanne on se mikä on, ja näillä mennään. Kyllä kirjastotoimen johtaja ihan oikeasti rakastaa kaikkia kirjastoja ja haluaa palvelut lähipalveluna asiakkaille. Myös kirjoja rakastan ja luenkin niitä. Kulttuurilautakunta on päätöksensä potilaskirjaston jatkamisesta ja kehittämisestä tehnyt, hyvä niin.  Tästä mennään eteenpäin.

Nettiin kirjoittaminen on helppoa anonyyminä. Tällaiset avoimet keskustelupalstat elävät omaa elämäänsä ja niihin ei kenenkään kannata kovin vakavasti suhtautua. Eikä niitä oikeastaan pitäisi edes lukea, mutta minkä sitä ihminen itselleen voi, oma napa kiinnostaa sen verran. Viimeistään huomenna tämäkin asia on jo unohtunut ja on uusia kommentoitavia asioita pilvin pimein.

Uusi Oulu siintää kirkkaana edessämme ja jokainen miettii jo kohdallaan, mitä se juuri minulle merkitsee? Miten minun käy? Jatkanko omassa tehtävässäni vai onko toimipaikkani tai virkanimikkeeni parin vuoden päästä jotain ihan muuta. Uuden Oulun kirjastoverkko kasvaa melkoisesti, saamme kahdeksan uutta yksikköä ja välimatkat tulevat olemaan pitkiä.  Mutta jostakin tajunnasta nyt kumpuaa lause, jonka taisin sanoa haastattelussani tätä virkaa varten:  olen valmis ottamaan uusia haasteita vastaan. No, nyt niitä on saatu, ja roppakaupalla.

Tässä vaiheessa blogia on sen pakollisen eläintarinan aika: tyttären kissalta katkesi jalka jäätyään auton alle  (rotu maatias- ikä 1 v.). Leikkaus on ainoa mahdollisuus pelastaa kissaparka. Leikkaus röntgeneineen ja muine tutkimuksineen maksaa maltaita,  mutta minkäs teet. Uuden kissanpennun saisi ilmaiseksi, mutta kun kiintyy, niin kiintyy. Eihän se ole mikä tahansa kissa, vaan miedän ikioma Rontti.  Kissa siis leikataan ja nuoren parin lomamatka jää haaveeksi. Mistähän näitä ylieläinrakkaita lapsia on oikein meidän perheeseen siunaantunut? Syytä katsoa peiliin varmaankin.

Peiliin katsominen on viisasta muutenkin näinä aikoina. Ei pidä alkaa liian kriittiseksi eikä ainakaan kyyniseksi.  Kirjastolaitos elää ja on voimissaan, sähköisiä aineistoja odotellaan ja muutenkin menee lujaa. Kansalaiset rakastavat kirjastoja, se on ainakin tullut selväksi.  Mikäs sen mukavampaa ja kiitos siitä.

.

.

Haukipudas, Kiiminki, Oulu, Oulunsalo ja Yli-Ii muodostavat yhdessä uuden Oulun vuonna 2013.

Uuden kunnan valmistelu on käynnissä. Valmisteluun ja kehittämiseen toivotaan alueen asukkaiden, yritysten ja eri  yhteisöjen ideoita ja kommentteja.  Kuinka rakennamme elinvoimaisen ja toimintakykyisen uuden Oulun? Millainen on uusi Oulu? Mitä tulee ottaa huomioon?

Yhdistymissopimuksen mukaan yhdistymisen keskeisiä tavoitteita  ovat

• Elinvoimainen ja toimintakyvyn vahvistaminen
• Vahvan verkosto-Oulun rakentaminen
• Kuntarakenteen, palvelurakenteen ja palveluiden kehittäminen
• Hyvä henkilöstöhallinto

Tustustu aiheeseen tarkemmin uuden Oulun nettisivustolla www.ouka.fi/uusioulu

Voit kertoa mielipiteesi jättämällä kommentin tähän kirjoitukseen tai osallistumalla marraskuun kuntalaistilaisuuksiin, jotka pidetään seuraavasti:

• Torstaina 11.11. 2010 klo 18.00 Kaakkurin koulu, Pesätie 15, Oulu
• Tiistaina 16.11. 2010 klo 18.00 Tietomaan Auditorio, Nahkatehtaankatu 6, Oulu
• Keskiviikkona 17.11.2010 klo 18.00 Ritaharjun koulu, Ritakierros 2, Oulu

Osallistu ja vaikuta

Osallistu keskusteluun ja ideointiin. Kaikki mielipiteet ovat arvokkaita uuden Oulun rakentamisessa.

Kommentointi päättyi 15. joulukuuta 2010. Kiitos kaikille osallistujille.

Kukapa meistä ei tunne hetkellistä turhautumisen tunnetta, kun sähköpostista kolahtaa vastattavaksi kysely… Niin ja luvataan, että vastaaminen vie vain viisi tai kymmenen minuuttia!

 Suomalainenhan on tunnetusti sellainen, joka vastaa kun ei kysytä, kysyy kun ei vastata, eikä vastaa kun kysytään.  Kesäkuussa lähetettiin Pohjois-Suomen alueelle Kaste-asioista (siis kansallinen sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisen ohjelma) kysely, johon saatiin 155 vastausta. Nämä henkilöt siis vastasivat, kun kysyttiin.

 Entä sitten tulokset, mitä saatiin tietää? Luonnollisesti saatiin monenlaista tietoa, mutta päällimmäiseksi nousee havainto siitä, että meneillään olevat sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistyön painotukset ovat olleet oikean suuntaisia. Nythän on panostettu vahvasti lasten, nuorten ja lapsiperheiden palvelujen kehittämiseen, mielenterveys- ja päihdetyöhön sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kysymyksiin. Mielenkiintoisesti vastauksissa kuitenkin tuli esille vahvasti se, että Pohjois-Suomessa on kehittämisessä panostettu vanhustyöhön. Kaste-ohjelman kautta ei ole alueellamme rahoitettu vanhustyön kehittämistä, mutta panostusta on tehty muita rahoituskanavia käyttäen. Monenlaista kehittämistyötä siis tehdään ja paljon on tehtävää.

 Seuraavalle hallituskaudelle asetetuista kysymysvaihtoehdoista nousivat kärkeen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen rakenteet ja palvelurakenteen eheys sekä vaikuttavat toimintamallit. Edelleen halutaan panostusta mielenterveys- ja päihdetyöhön sekä lasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluiden kehittämiseen, ehkäisevä työ kärkenä.

Lisää kyselyn tuloksia löytyy  osoitteesta www.ouka.fi/kaste.

 Syksy siis ehti pitkälle ennen kuin ehdin ensimmäistäkään kirjoitusta lähettää blogin kautta luettavaksi. Kiirettä on pitänyt ja talvi tuntuu tulevan ihan tuotapikaa. Pohjois-Suomen Kaste-aluejohtoryhmä, lähes 20 kuntien, kuntayhtymien, sairaanhoitopiirien, järjestöjen, yritysten, koulutus- ja tutkimuslaitosten edustajaa työskentelevät ensi kevääseen kansallisten ja alueellisten tavoitteiden eteen ja samalla tulevaisuuteen katsoen.  Tarvitaan vahvaa päämäärätietoista työtä pohjois-suomalaisten ihmisten sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämiseksi. Emme ole lähettämässä uutta kyselyä kenellekään ainakaan lähiaikoina, mutta ottakaa yhteyttä kysymättä. Aluejohtoryhmän jäsenten tiedot löytyvät tuosta aiemmin mainitusta internet-osoitteesta.

 Kaikille hyvää oloa ja virkistäviä syyspäiviä toivotellen

 Margit Päätalo

Niin se kesä mennä huristi, monet asiat mitä aikoo tehdä kesän aikana, aika  monella jää sitten kuitenkin tekemättä. Sain kuitenkin käytyä parissa kesäteatterissa, joista Oulu kyllä hakkasi Etelä-Pohjanmaan, se täytyy sanoa.  Juhannusaatto Hupisaarten ensi-illassa oli jotenkin ihanan sivistävä ja oikein kyldyrelli kokemus. Teatterielämys oli melko tyylikästä hupailua, nauruhermot eivät tosin revenneet, mutta hyvä mieli tuli kuitenkin.  Kesälle täydet kympit sään puolesta, viime kesän jälkeen olin varma, ettei Suomessa tee omakotitalolla  ja pihalla yhtään mitään, mutta tämä kesä sai taas hieman uusiin ajatuksiin. Minulle passaa ilmastonmuutos, jos se tarkoittaa vain helteitä ja aurinkoa, mutta valitettavasti se tuo mukanaan myös onnettomia luonnonmullistuksia, joiden varjossa rusketusraitojen ihanuus kalpenee.

Kirjaston syksy alkaa yleensä vauhdikkaasti, niin nytkin. Elokuussa alkaa Oulussa aina tapahtumien suma, jossa pieni ihminen voi olla hieman hukassa, että mihin kaikkeen sitä ehtii osallistua. Kirjastokin on mukana aika monessa – on Muusajuhlaa, Oulun päiviä, Taiteiden yötä… ja pian alkavat jo meidän omatkin jutut, kuten kirjalliset illat, lukupiiri ja uutena dekkaripiirit. Kannattaa katsella kirjaston kotisivuja www.ouka.fi/kirjasto josta löytyy tietoa kaikesta ajankohtaisesta, mitä kirjastossa on meneillään.

Lähikirjastot avaavat ovensa uudistetuilla aukioloajoilla syyskuun alusta.  Aukiolot ovat hieman entistä suppeammat, mutta muuta mahdollisuutta ei ole ollut tässä resurssikamppailussa, jota kaupungissa käydään. Kirjasto yrittää kuitenkin palvella vielä asiakkaitaan myös lähipalveluna, vaikkakin hieman suppeammilla aukiolotunneilla. Kannattaakin nyt tulostaa sivuiltamme tai ottaa kirjastosta mukaan uudet aukiolot, ettei tule turhia reissuja omaan lähikirjastoon. Uutena mukaan tulee kuitenkin Ritaharju, jonka ovia ovat jo kolkutelleet koululaiset jo viikon verran, mutta ovet avataan vasta 30.8. Kaukovainio on myös pitkän väännön jälkeen saamassa vihdoin uudet ajanmukaiset tilat koulun peruskorjauksen yhteydessä,  ja remontin vuoksi kirjasto suljetaan ensi keväänä. Samoin Ylikiimingin ja Kastellin tilojen suunnittelu alkaa, rakentamisvuosi on sitten toinen juttu. Rajakylä kuitenkin valmistuu – joten sisustamaan päästään sielläkin jo syksyn aikana.

Kaikki muuten tuntuu tapahtuvan nykyään Facebookissa - vakkari kampaamoni kehotti katsomaan ajankohtaisia sieltä, oman kuntani naisvoimistelijat käskivät lähestyä naaman kautta. Tuntuu vähän siltä, että kun ei ole naamakirjassa, olet hieman out ja et oikein “mukana jutuissa”.  Miksi en sitten ole siellä, missä kaikki muutkin? Syitä on monia, eikä niitä ole syytä tässä lähteä erittelemään, mutta nyt ymmärrän hyvin ihmisiä, joille sanotaan että “katso netistä”, jos ei sitä tietokonetta edes omista saatikka ole edes käyttänyt koskaan. Kyllä elämää pitää olla muuallakin kuin facebookissa, olen vankasti sitä mieltä.  Itse olen kuitenkin kaikesta huolimatta iloinen kirjastomme  FB-sivujen suosiosta ja koen ne tarpeellisena. Niin ja täytyy tunnustaa, että onhan se kätevää, kun lapset kertovat mitä sille ja sille serkulle tai tädille tai veljen tytölle kuuluu. Itse pysyn kuitenkin päätöksessäni toistaiseksi – eli en ole naamakirjassa henkilökohtaisesti. Twitter on harkinnassa.

Kirjastopalvelujen selvitysryhmä jatkaa työtään syksyn aikana, ja ehdotukset kirjastopalvelujen järjestämisestä Oulun kaupungin alueella tulevaisuudessa valmistuvat vuoden loppuun mennessä. Paljon on työtä edessä, myös kuntaliitosten johdosta.  Kuten olen aikemminkin todennut – kirjasto on  muutosten edessä ja voi vain toivoa, että ne vievät kohti vähintään yhtä hyvää kuin nykyään.  Syysunelmia – niitähän voi aina olla. Mikä olisi sinun kirjastounelmasi?

Idän eksotiikkaa ei puuttunut, kun vierailimme muutaman kollegan kanssa ystävyyskirjastossamme Venäjän Karjalan Kontupohjassa.  Kontupohjan kaupunki (Kondopoga, Kондопога) sijaitsee Karjalan tasavallassa Äänisen länsirannalla Kontupohjan piirissä. Tämä reilun 30 000 asukkaan kaupunki elää lähinnä suuren paperitehtaansa turvin, ja sieltä kautta on myös kirjastoa rahoitettu.

Ongelmat ovat aivan toista luokkaa kuin meillä. Jos täällä tietojärjestelmä tökkii joskus muutaman minuutin tai pahimmillaan tunnin, niin siellä voi sähkölasku olla maksamatta tai muuten vain kaupungissa ei ole sähköä päiväkausiin, joten eipä sitten kirjastossakaan mikään toimi. Talvella on usein niin kylmä, että takki päällä pidetään vuorotellen kirjastoa auki ja käydään kotona lämmittelemässä. Kirja-aineisto on melko surkea, uutta kirjallisuutta ei ole varaa ostaa ja vanhat lahoavat.

Mutta se heidän intonsa tehdä töitä niissä olosuhteissa, se vieraanavaraisuus ja ystävällisyys on vertaansa vailla. Henkilökunta on sitoutunut työhönsä täysillä, ja kun ei ole aineistoa eikä paljon muutakaan, järjestetään tapahtumia, runoiltoja, kirjalijavierailuja, kirjaklubeja jne. Kirjastotyö voi olla siis paljon muutakin kuin sitä, mihin me olemme tottuneet. Lisäksi he ovat erittäin ylpeitä omasta pienestä kirjastostaan ja kaikesta työstä mitä he tekevät. Osalla Suomen introverteistä kirjastoihmisistä olisi paljon opittavaa ainakin tästä puolesta. Ammattiylpeys ei mitään maksa!

Kirjaston henkilökunta antoi omat asuntonsa meidän käyttöömme ja huolto pelasi. Majoittuminen karjalaiseen datsaan oli mielenkiintoinen kokemus. Myös 12 tunnin matka Kontupohjaan perunaopeltoa muistuttavaa tietä oli elämys. Yhteistyömme jatkuu, ja se jatkuu myös Veliky Novgorodin lastenkirjastojen kanssa. Meidän on vain mietittävä nyt minkälaista yhteistyö jatkossa tulee olemaan.  Mutta jo pelkkä tututustuminen muuhun kulttuuriin ja vertaaminen omaamme, avaa silmät monille asioille ja rikastaa omaa ajattelua.

Täällä kotopuolessa sitten selvitetään taas kerran kirjastopalveluja, kulttuurilautakunnan nimeämä työryhmä on aloittanut työnsä. Haastetta piisaa: kuntaliitokset, kurja taloustilanne, eläköityvä henkilöstö, kirja-aineiston muuttuminen, kilpailu asiakkaiden vapaa-ajasta ym.

Elokuussa tapahtuu mukavia asioita, kun Ritaharjun uusi monitoimitalo käynnistyy, ja siellä sijaitseva kirjasto avaa ovensa.  Ensikosketus kirjastoon oli ihana – värimaailma ja kalusteet ovat aika lailla muuta mihin on muutamaan vuoteen totuttu, ja uskon, että tästä tulee vetonaula ainakin kirjastoihmisten parissa.  Näyttää tosi kivalta!   Odotan innolla kirjojen solahtamista hyllyihin ja kokonaisuuden valmistumista. On jotenkin mahtavaa nähdä se työ, mitä on pitkään puurrettu arkkitehtien ja muun porukan kanssa. Kun paperiset piirustukset alkavat konkretisoitua rakennukseksi ja sisustukseksi ja elämään omaa, oikeaa elämäänsä, sitä innostuu kuin pikkulapsi. Ainakin minä.

Saan olla vielä kaksi viikkoa “rauhassa” töissä pohtimassa syntyjä syviä. On vihdoinkin myös aikaa siivota jo aika päiviä täyttynyt sähköposti, työpöytä ja myös ajatukset.  On aikaa luoda uutta ja perehtyä kunnolla moneen asiaan, joka talven kalenteriorjuuden aikana on mahdotonta.

Heinäkuussa lomalla aion vain katsella pilven lonkeroita, siemaista vähän viileää kesäsimaa, laittaa kesäkukan tukkaan  ja rapsuttaa karvaista kaveria korvan takaa. No, mitä nyt parit kesätapahtumat ja opiskelua ja olohuoneen remontti ja kesäjuhlat  ja mökkiviikko ja…  Ainakin aion lukea Paul Coelhon kirjan Veronika päättää kuolla -sitä minulle suositteli muuan kirjastokollega.

Ihanaa kesää kaikille, niin ja saisi se jo alkaa!

Oulun keskustan kehittämisen lähtökohtina ovat olleet ydinkeskusta, Tori ja Raksila. Kevään kehitystyön tuloksista on syntynyt väliraportti, jonka tuloksista Oulun kaupunki kerää kuntalaisilta kommentteja, arviointeja ja ideoita.

Keskustan kehittämiselle on asetettu tavoitteet, joihin pyritään lähivuosien aikana. Keskustan alueen joukkoliikennettä, puistoalueita, katujen viihtyisyyttä ja turvallisuutta sekä monipuolista kulttuuria pyritään kehittämään määrätietoisesti.

Keskustan ytimen tulevaisuus on kiinni siitä, millä tavalla ydinkeskustan huolto, liikenne ja pysäköinti voidaan järjestää. Tässä yhteydessä puhutaan keskitetystä ja hajautetusta mallista. Valittiinpa mikä malli hyvänsä, kaupungin tavoitteena on autoton ydinkeskusta ja kävelyalueiden lisääminen.

Raksilan alueen kaupan, matkakeskuksen ja liikuntapaikkojen kehittämiseksi on olemassa tällä hetkellä neljä erilaista suunnitelmaa. Kaikkia vaihtoehtoja tutkitaan edelleen. Torialuetta kehitetään ympärivuotisena kaupunkielämän tapahtumapaikkana.

Kirjoita mielipiteesi Oulun keskustan kehittämisen tavoitteista ja suunnitelmaluonnoksien vaihtoehdoista. Vastausaika päättyy pe 30.7.2010.

Kaupunkikeskustan sivut ovat osoitteessa www.ouka.fi/kaupunkikeskusta/ Sivulta löydät väliraportin ja muuta tausta-aineistoa.

Kaste-ohjelmassakin kevät on etenemässä kohti kesää ja luonnollisesti odotettua loma-aikaa. Sitä ennen ollaan vielä tässä päivässä. Pohjois-Suomen aluejohtoryhmälläkin on vielä kaksi kokousta jäljellä. Huhtikuussa pidimme kokouksen Lapissa, Inarissa ja huomenna, torstai 27.5., matkaamme Kokkolaan kokoukseen. Aluejohtoryhmä todella haluaa matkustamalla alueella perehtyä myös syvällisemmin paikallisiin olosuhteisiin ja lisätä tuntemustaan tästä maantieteellisesti varsin laajasta Kaste-alueesta.

Kulunut talvikausi on ollut tavattoman rikas ja antoisa. Ulottuvuuksia on ollut monia ja taatusti jokainen työpäivä on ollut erilainen. Yksi osa työtä on vastata monenlaisiin kysymyksiin. Omalta osaltani olen todella usein saanut vastata kysymykseen; kerroppa nyt, mitä se oikein tarkoittaa tuo KASTE. Siitä on leikkisästi kyselty, onko se jotain pappishommaa vai mitä. Siinä sitten yksittäinen suunnittelija, jonka pitäisi tietää vähän kaikesta kaikkea ja joutuu katselemaan asioita turhankin laajasti, voi olla pahassakin pulassa, kun yrittää löytää vastausta konkretiaan. Onhan noita, konkreettisia tekoja, Kaste-hankkeet täynnään. Siinäpä haastetta, miten niitä voisi paketoida sellaiseen muotoon, että kysyjät saisivat mieleisiä vastauksia. Tässä yhteydessä vinkiksi kaikille konkretiaa kaipaaville esitän ainakin sen, että tältä sivulta poistuessasi siirtyisit esim. sivulle www.ouka.fi/kaste ja sieltä hankkeisiin, josta pääsee kaikkien hankkeiden omille sivuille. Ainakin sitä kautta pääsee todella pitkälle ja löytää ihmisiä, joihin voi ottaa yhteyttä.

Palaan vielä aluejohtoryhmän työhön. Loppuvuodelle on kaksi todella merkityksellistä asiaa eteenpäin vietäväksi. Ensinnäkin on syytä miettiä mitä ehkä vielä voisimme tehdä jäljellä olevana Kaste-kautena enemmän osaamisen ja sosiaali- ja terveysjohtamisen, terveyden edistämisen ja syrjäytymisen ehkäisyn, mielenterveyden ja päihteettömyyden edistämisen sekä saamenkielisten palvelujen eteen. Toisaalta mihin suuntaan tulevaisuus velvoittaa Pohjois-Suomea, keiden kanssa pitäisi tiivistää yhteistyötä ynnä muita asioita on syytä pohtia. Toisekseen odotetaan näkemyksiä ja ajatuksia Kaste 2 –nimellä kutsuttavan jatkon suhteen. Vuoden päästä eduskuntavaalien jälkeen hallitus päättää sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisen ohjelmasta ja sen sisällöstä. Nyt tehdään pohjustustyötä ja on aika viestiä ajatuksia sosiaali- ja terveysministeriöön. Meidänkin on aluejohtoryhmässä aika pohtia, miten keräämme Pohjois-Suomen ajatuksia ja viestimme ne eteenpäin Kaste-ohjelman jatkotyöhön. Tähän työhön ryhdytään heti huomisessa kokouksessa ja mukaan haastamme kaikkia Kaste-toimijoita.

 Kesä siis näytti jo kertaalleen ihanuutensa ja luonto puhkesi sananmukaisesti kukkaan… Oulussa on suloinen valkovuokkolehto Hietasaaressa. Tuometkin kukkivat ja taitaapa nurmikoilla olla jo aamuisin  aavistus kesäisestä Kasteesta. Taidan näillä ajatuksilla siirtää itseni kesäaikaan ja pitää taukoa kuukausittaisiksi osittautuneista blogeista…

 Blogistelemisiin Margit