Olen täällä. Olen kirjautunut sosiaaliseen mediaan, koska se on tänä päivänä hieman niin kuin must eli myös meitä virkamiehiä kehotetaan olemaan siellä missä ihmisetkin paljolti nykyään ovat = verkossa. Voitte siis päästä kurkkaamaan pääni sisään. Ehkä pettymykseksi, luultavasti kuitenkin siunaukseksi blogini ei tule käsittelemään henkilökohtaista elämääni eli mitä teen juuri nyt, olenko toimistossa vai juonko kotona teetä, menenkö  nyt nukkumaan, mitä ruokaa laitan perheelleni tai minkälaista liikuntaa harrastan tänään. No, ehkä jossakin rivien välissä pilkahtaa jotakin myös kirjoittajasta. Aion käsitellä lähinnä yhtä minulle rakasta aihetta. Ai mitäkö? No tietysti kirjastoa. Aion kuitenkin kirjoitella vapaaseen tyyliin, eli ei virallista virkamieskieltä, vaan muutamia asioita “vapaalla kädellä”, mitä aina mieleen tulee tässä työn tuoksinassa.

Oulu15 -hanke tutki oululaisten kulttuuripalvelujen käyttöä. Mitenkään yllätyksenä minulle ei tullut se, että kirjasto sijoittui tässäkin skabassa jälleen ykköseksi. Yleensäkin kun tällaisia tutkimuksia tehdään kirjasto saa hyvät arvosanat. Asiakkaamme ovat uskollisia vuodesta toiseen, ja voi sanoa, että kirjaston asema on melko järkähtämätön kulttuurin kentässä. Olen jo pitkään toivonut, että puhuttaisiin oikeastaan kirjasto- ja kulttuuripalveluista, koska kirjasto on kuitenkin suuruusluokaltaan erilainen muiden kulttuuripalvelujen joukossa. Se määritellään peruspalveluksi, mutta kuka määrittelee peruspalvelut sitten ihan viime kädessä? Siinä kilpailussa kirjasto voi kuitenkin jäädä vaikkapa vanhusten hoidon ja opetuksen taakse. Mutta esimerkiksi Oulun kaupungissa kirjastopalveluilla on aina ollut hyvä asema; niitä arvostavat sekä asiakkaat että päättäjät – kiitos siitä.

Talouden taantuma koskettaa meitä kaikkia, ja siitä ei kirjastokaan pääse yli eikä ympäri. Mutta on myös muistettava viime laman vaikutukset kirjaston käyttöön; lainausluvut kasvoivat kohisten ja kansa jonotti uutuuskirjoja, joita ei itse voinut ostaa. Sama ilmiö toistunee vaikkakin sähköinen media ja erilaiset viihdelaitteet tarjoavat aivan toisen tasoiset ajanvietemahdollisuudet nykyajan laman ihmisille kuin 90-luvun alussa. Sekin lama on koettu kirjastossa, ja muistan hyvin miten jokainen lyijykynän pätkäkin käytettiin loppuun silloisessa työpaikassani. Uskon kuitenkin myös tämän päivän työttömän, irtisanotun tai lomautetun löytävän tiensä kirjastoon.

Kirjasto kolmantena tilana tarjoaa paikan kodin ja koulun tai työpaikan välille. Puhutaan kirjastosta jopa neljäntenä tilana: koti, koulu, kahvila, kirjasto. Norjalainen tutkija Ragnar Audunson Oslon yliopistosta on tutkinut Oslon asukkaita kahviloiden ja pubien käyttäjinä. Hän huomasi, että neljässä eri kahvilassa tai pubissa istuivat tietyn tyyppiset ihmiset: yhdessä maahanmuuttajataustaiset miehet, toisessa työttömät ja muut hieman yhteiskunnasta syrjäytyneet, kolmannessa “kauniit ja rohkeat” muotitietoiset alle kolmekymppiset, neljännessä kosmopoliitit. Ihmiset olivat lokeroituneet omiin kahviloihinsa, eikä poikkeamia juuri näkynyt. Jos katsoo ympärilleen tämän päivän kirjastossa, voi nähdä kaikkia edellämainittuja ryhmiä ympärillään.

Kirjasto on todella yhteisöllisyyttä luova tila. Sinne voi tulla kuka tahansa säätyyn, ikään, rotuun tai mihinkään muuhun seikkaan katsomatta. Kynnys on matala, kaikki ovat tervetulleita, kunhan sääntöjä noudatetaan. Siinä mielessä kirjasto todella tarjoaa “neljännen tilan”, sosiaalisista sidonnaisuuksista tai yhteiskuntaluokasta tai mistään muustakaan seikasta riippumatta vapaan tilan tulla ja vain olla, tai lukea, opiskella, viihtyä, tavata kavereita, virkistyä, lukea sähköpostit tai päivän Kaleva, tai…  kirjasto tarjoaa tasa-arvoa – joka päivä. Tietysti suurin osa asiakkaistamme tulee  lainaamaan luettavaa joko viihtymiseen tai tiedon janoon. Tiedon välittäjänä ja kansan sivistäjänä kirjastolla on aina ollut ja tulee olemaan erittäin merkittävä rooli. Kirjasto avaa ovensa myös kodittomille, jos sääntöjä noudatetaan ja eletään immeisiksi, meillä saa olla. Toivottavasti saamme säilyttää tämän kodin ja työpaikan jatkeena toimimisen mahdollisuuden myös tiukkenevissa talouden uhkakuvissa.