Idän eksotiikkaa ei puuttunut, kun vierailimme muutaman kollegan kanssa ystävyyskirjastossamme Venäjän Karjalan Kontupohjassa.  Kontupohjan kaupunki (Kondopoga, Kондопога) sijaitsee Karjalan tasavallassa Äänisen länsirannalla Kontupohjan piirissä. Tämä reilun 30 000 asukkaan kaupunki elää lähinnä suuren paperitehtaansa turvin, ja sieltä kautta on myös kirjastoa rahoitettu.

Ongelmat ovat aivan toista luokkaa kuin meillä. Jos täällä tietojärjestelmä tökkii joskus muutaman minuutin tai pahimmillaan tunnin, niin siellä voi sähkölasku olla maksamatta tai muuten vain kaupungissa ei ole sähköä päiväkausiin, joten eipä sitten kirjastossakaan mikään toimi. Talvella on usein niin kylmä, että takki päällä pidetään vuorotellen kirjastoa auki ja käydään kotona lämmittelemässä. Kirja-aineisto on melko surkea, uutta kirjallisuutta ei ole varaa ostaa ja vanhat lahoavat.

Mutta se heidän intonsa tehdä töitä niissä olosuhteissa, se vieraanavaraisuus ja ystävällisyys on vertaansa vailla. Henkilökunta on sitoutunut työhönsä täysillä, ja kun ei ole aineistoa eikä paljon muutakaan, järjestetään tapahtumia, runoiltoja, kirjalijavierailuja, kirjaklubeja jne. Kirjastotyö voi olla siis paljon muutakin kuin sitä, mihin me olemme tottuneet. Lisäksi he ovat erittäin ylpeitä omasta pienestä kirjastostaan ja kaikesta työstä mitä he tekevät. Osalla Suomen introverteistä kirjastoihmisistä olisi paljon opittavaa ainakin tästä puolesta. Ammattiylpeys ei mitään maksa!

Kirjaston henkilökunta antoi omat asuntonsa meidän käyttöömme ja huolto pelasi. Majoittuminen karjalaiseen datsaan oli mielenkiintoinen kokemus. Myös 12 tunnin matka Kontupohjaan perunaopeltoa muistuttavaa tietä oli elämys. Yhteistyömme jatkuu, ja se jatkuu myös Veliky Novgorodin lastenkirjastojen kanssa. Meidän on vain mietittävä nyt minkälaista yhteistyö jatkossa tulee olemaan.  Mutta jo pelkkä tututustuminen muuhun kulttuuriin ja vertaaminen omaamme, avaa silmät monille asioille ja rikastaa omaa ajattelua.

Täällä kotopuolessa sitten selvitetään taas kerran kirjastopalveluja, kulttuurilautakunnan nimeämä työryhmä on aloittanut työnsä. Haastetta piisaa: kuntaliitokset, kurja taloustilanne, eläköityvä henkilöstö, kirja-aineiston muuttuminen, kilpailu asiakkaiden vapaa-ajasta ym.

Elokuussa tapahtuu mukavia asioita, kun Ritaharjun uusi monitoimitalo käynnistyy, ja siellä sijaitseva kirjasto avaa ovensa.  Ensikosketus kirjastoon oli ihana – värimaailma ja kalusteet ovat aika lailla muuta mihin on muutamaan vuoteen totuttu, ja uskon, että tästä tulee vetonaula ainakin kirjastoihmisten parissa.  Näyttää tosi kivalta!   Odotan innolla kirjojen solahtamista hyllyihin ja kokonaisuuden valmistumista. On jotenkin mahtavaa nähdä se työ, mitä on pitkään puurrettu arkkitehtien ja muun porukan kanssa. Kun paperiset piirustukset alkavat konkretisoitua rakennukseksi ja sisustukseksi ja elämään omaa, oikeaa elämäänsä, sitä innostuu kuin pikkulapsi. Ainakin minä.

Saan olla vielä kaksi viikkoa “rauhassa” töissä pohtimassa syntyjä syviä. On vihdoinkin myös aikaa siivota jo aika päiviä täyttynyt sähköposti, työpöytä ja myös ajatukset.  On aikaa luoda uutta ja perehtyä kunnolla moneen asiaan, joka talven kalenteriorjuuden aikana on mahdotonta.

Heinäkuussa lomalla aion vain katsella pilven lonkeroita, siemaista vähän viileää kesäsimaa, laittaa kesäkukan tukkaan  ja rapsuttaa karvaista kaveria korvan takaa. No, mitä nyt parit kesätapahtumat ja opiskelua ja olohuoneen remontti ja kesäjuhlat  ja mökkiviikko ja…  Ainakin aion lukea Paul Coelhon kirjan Veronika päättää kuolla -sitä minulle suositteli muuan kirjastokollega.

Ihanaa kesää kaikille, niin ja saisi se jo alkaa!

Oulun keskustan kehittämisen lähtökohtina ovat olleet ydinkeskusta, Tori ja Raksila. Kevään kehitystyön tuloksista on syntynyt väliraportti, jonka tuloksista Oulun kaupunki kerää kuntalaisilta kommentteja, arviointeja ja ideoita.

Keskustan kehittämiselle on asetettu tavoitteet, joihin pyritään lähivuosien aikana. Keskustan alueen joukkoliikennettä, puistoalueita, katujen viihtyisyyttä ja turvallisuutta sekä monipuolista kulttuuria pyritään kehittämään määrätietoisesti.

Keskustan ytimen tulevaisuus on kiinni siitä, millä tavalla ydinkeskustan huolto, liikenne ja pysäköinti voidaan järjestää. Tässä yhteydessä puhutaan keskitetystä ja hajautetusta mallista. Valittiinpa mikä malli hyvänsä, kaupungin tavoitteena on autoton ydinkeskusta ja kävelyalueiden lisääminen.

Raksilan alueen kaupan, matkakeskuksen ja liikuntapaikkojen kehittämiseksi on olemassa tällä hetkellä neljä erilaista suunnitelmaa. Kaikkia vaihtoehtoja tutkitaan edelleen. Torialuetta kehitetään ympärivuotisena kaupunkielämän tapahtumapaikkana.

Kirjoita mielipiteesi Oulun keskustan kehittämisen tavoitteista ja suunnitelmaluonnoksien vaihtoehdoista. Vastausaika päättyy pe 30.7.2010.

Kaupunkikeskustan sivut ovat osoitteessa www.ouka.fi/kaupunkikeskusta/ Sivulta löydät väliraportin ja muuta tausta-aineistoa.