11.1.2010 oli se maaginen päivä, jolloin kaupungin hallintokunnat julkaisivat omat selvityksensä aiheesta ”Miten selvitä lamasta kuolematta pois” -otsikolla – tosin todelliset otsikot olivat jotain muuta.

Kirjastojen kohdalla selvitystyö tehtiin perusteellisesti ja monia eri vaihtoehtoja punniten, mutta lopputulos jäi ehkä käyttäjän ja asiakkaan kannalta jotenkin pintaraapaisuksi. Kollegat eri kaupungeissa ovat tehneet paljon yksityiskohtaisempia selvityksiä – myös meillä on toki paljon taustalla aineistoa, mitä olemme hyödyntäneet omassa selvityksessämme. Lopputulos haluttiin kuitenkin ilmaista tässä vaiheessa ilman suurta dramatiikkaa.

Kylmä todellisuus on  puhaltanut puhurin lailla päällemme jo tämän vuoden alkumetreiltä lähtien. Työllisyysvaroin palkattujen määrä vähenee koko ajan, ja uusia lähikirjastoja varten ei ole saatu uutta henkilökuntaa, joten olemme väistämättä aukioloaikojen supistamisen edessä. Kirjastoja ei toistaiseksi kuitenkaan olla lakkauttamassa, vaikkakin monia vaihtoehtoja punnitaan. Selvitykset on nyt tehty ja päättäjät ja kansalaiset saavat ottaa kantaa. Tulevaisuus näyttää miten tästäkin lamasta selvitään.

Kirjastoja rakastavat kaikki, se on nähty esimerkiksi Helsingin kirjastokeskustelussa – vastakkain on nyt laitettu uusi keskustakirjasto ja lähikirjastojen lakkauttamiset, vaikka niillä sinällään ei ole mitään tekemistä keskenään. Onnettomasti ne vain sattuivat samaan aikaan tapetille, vaikka uutta keskustakirjastoa on suunniteltu jo monia vuosia. Nykyinen pääkirjasto Pasilassa ei mielly monenkaan ajatuksissa pääkirjastoksi, ja henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Helsingin kokoinen upea kulttuurikaupunki tarvitsee keskelle kaupunkia edustavan olohuoneen ja kulttuurin temmellyskentän  musiikkitalon, Kiasman ja muiden talojen naapurustoon. Se, että se olisi vielä itsenäisen Suomen 100-vuotisen historian merkkipaalu, tekee asiasta entistä juhlallisemman ja korostaa kirjastojen merkitystä.

Meillä Oulussa on onneksi oma pääkirjastomme, tosin ilman nimeä, mutta onpahan kuitenkin. Moni ei mahda tietää, että rakennus on valmistunut jo vuonna 1982, sillä tänne sisälle tullessa se näyttäytyy modernina ja aikaa kestäneenä edelleen, joskin toimintoja ajatellen muuntautumiskykyä toivoisi hieman enemmän. Kiinteät hyllyt eivät ehkä ole tätä päivää – mutta olivat silloin. Kuitenkin  Studio Nurmesniemen sisustus ja monet Aallon suunnittelemat huonekalut kestävät trendimittelöissä vuodesta toiseen, ja ne sallivat ympärilleen myös jotain uutta ripausta nykyajan muotoilusta harmonian rikkoutumatta. Tätä rakennusta kehtaa esitellä lähes 30 vuotta sen valmistumisen jälkeenkin.

Oulun kirjastot muuttuvat tulevaisuudessa entistä enemmän oman toimintaympäristönsä kaltaiseksi.  Minusta teollisuusmelanismi-ilmiötä voidaan soveltaa muuallakin kuin luonnontieteissä. Siellähän se tarkoittaa esim. eräiden perhoslajien värimuutoksia ympäristön ilmanlaadun mukaan. Myös kirjastot voivat ja niiden tulee muuttua ympäristönsä mukaan. Tasalaatuisten mutta ehkä liikaa toisiaan muistuttavien lähiökirjastojen aika on ohi,  jatkossa profiloidutaan esimerkiksi musiikkiin tai lapsiin, riippuen ympäristön vaatimuksista, tarpeista ja toiveista. Tästä aloituksena olisi Karjasillan kirjaston  muuttaminen nykyaikaiseksi musiikki- ja mediakirjastoksi, joka palvelisi koko kaupungin asukkaita erinomaisella sijainnillaan,  mutta myös tulevaa ja jo osittain alueella toimivaa  musiikkikampusta . Yhteistyön mahdollisuudet ovat lähes rajattomat eri toimijoiden kesken, jos vain pidetään rajapinnat avoimina ja ovet sepposen selällään.

Talvilomasta voi vain haaveilla – mutta onneksi päivä pitenee ja pimeys väistyy. Jaksamiskeinona voin suositella vielä lajia kokeilemattomille avantoa – 10. vuosi on menossa ja ilman sitähän ei voi enää elää. Sinne jää niin kylmät kuin kuumat aallot, kiire, kolotukset ja sikatautikin, jota ei edes saparon vertaa näkynyt mediarumputuksesta huolimatta.